Lemmen temppelissä

Story Info
18-year-old schoolboy meets the queen of his heart. (Finnish)
1.5k words
3.7
16.8k
00
Share this Story

Font Size

Default Font Size

Font Spacing

Default Font Spacing

Font Face

Default Font Face

Reading Theme

Default Theme (White)
You need to Log In or Sign Up to have your customization saved in your Literotica profile.
PUBLIC BETA

Note: You can change font size, font face, and turn on dark mode by clicking the "A" icon tab in the Story Info Box.

You can temporarily switch back to a Classic Literotica® experience during our ongoing public Beta testing. Please consider leaving feedback on issues you experience or suggest improvements.

Click here

Odile on minulle premier amour, ensi rakkauteni. Sillä minä häntä kiusoittelen. Aluksi se Odilea kiusasikin, mutta nykyisin hän vain hymyilee, tulee ja taputtaa äidillisesti poskelle. Se puolestaan kiusaa minua.

Uskollinenkin minä olen, jatkan, ja Odile naurahtaa. Minkäs sille voi, hän sanoo äänessä hiven surumielisyyttä. En tiedä, mitä hän sillä tarkoittaa. Ehkä hän muistaa, kuinka yritti karkottaa minut ensimmäisellä kerralla. Mutta minkäs hän mahtoi, kertaan silloista omistajan, rakastajan riemuani. Hän ei voinut minua torjua.

Emme ole tavanneet kolmeen viikkoon, ja jo pari päivää olen norkoillut kuppilan nurkassa odottamassa. Polkkatukkainen Irène ja mutruhuulinen, purukumia jauhava Gianna käyvät tervehtimässä minua kuin vanhaa tuttua. He tietävät, että odotan Odilea. "Hän tulee varmaan huomenna", Irène arveli ja kumartui kuiskaamaan. "Kuukautiset."

Ei Odile tullut huomenna, ei seuraavanakaan päivänä, mutta nyt hän on täällä. Ensimmäistä kertaa kuukautisten jälkeen, ajattelin, ja se kiehtoo minua. Odilen pikku salaisuudet tekevät hänestä vielä enemmän naisen.

Olin tullut suoraan koulusta, istuutunut nurkkapöytään ja tilannut Madamelta halvan konjakin. Tuttuun tapaan avasin kirjani ja tarkkailin tilannetta. Olen usein istunut täällä lukemassa ja tekemässä havaintoja. Nyt mukanani oli latinan kielioppi, sillä minun piti valmistautua kokeisiin, opetella pitkät litaniat taivutusmuotoja. Minusta on hupaisaa yhdistää kaikkein ikävin kaikkein mieluisimpaan. Se sopivasti virittää ajatukset.

"Odile on varattu", Madame oli sanonut. Hän tietää, mitä varten tulin ja kysyi, teenkö saman tien varauksen.

Tein, vaikka yleensä odottelen pöydässäni, katselen ja kuvittelen. Nyt olin jotenkin kiihkoissani, odottanut pari päivää. Olin jakanut lehtisiä iltaisin keskustassa ja rahat polttivat taskussa. Muukin poltti. Odile oli varattu, ja tiesin, mitä se merkitsi.

Silmäilin kirjaa ja kuppilan väkeä. Tämä on kansanpaikka, niin sanoakseni. Ukot pelasivat dominoa kantapöydässään, Seinen proomumiehet korttia omassaan ja tuttu, viiksekäs leipuri tuprutti sikaria lehtensä takana. Hän ei ollut minua huomaavinaan. Sitten Madame nyökkäsi. Portaita oli laskeutunut roteva työmies lippalakissaan ja nahkaliiveissään, punainen liina sitaistuna kaulaan. Tunsin hänet. Hän on Meissonier, puuseppä samasta korttelista, jossa itse asun. Mainoksia jakaessa olen huomannut ovessa nimen.

Valutin viimeisen ruskean helmen lasistani ja nousin yläkertaan. Aavistin, että perääni vilkuiltiin, mutta kaikkihan täällä toisensa tuntevat. Kuppila on pieni, syrjäinen, lajissaan viimeisiä. Lajinsa viimeisiä on Odilekin, kuin tuulahdus sotienjälkeiseltä ajalta. Hän istui sängyn laidalla koruttomassa, puuvillaisessa alushameessa.

"Sinäkö", Odile ilahtui. Muutaman päivän lepo näytti tehneen hyvää. Eihän Odile mikään tytönhupakko ole, kasteenraikkaan Giannan tapaan, vaan monissa liemissä keitetty työläisnainen. Aivan niin kuin minunkin äitini, joka usein käyskenteli iltaisin kotona yllään samanlainen yksinkertaisesti koristeltu jupon.

Lähes samanikäisiä he olivat, äitini ja Odile, vaikka ei sillä sen kummempaa merkitystä ole. Minä vain kerta kaikkiaan viehätyin Odilen luontaiseen, lämpöiseen aistillisuuteen. Se on toista kuin nuorten mimmien kovuus ja niskojen nakkelu.

"Onhan meillä tämä suhde", sanoin ja riisuin takkini tuolin karmille. Odile vaihtoi polvea toisen päälle, ja vilkuilin hänen leveää, helman alta paljastuvaa reittään. Siinä erottui ohuita verisuonia. Alushameen helmaa kiersi pitsireunus, samoin avaraa pääntietä. Varpaankynnet oli lakattu tummanpunaisiksi. Kuin elokuvasta, tuli mieleen.

"Miten päivä on sujunut", utelin, ja Odile vastasi käyneensä lääkärillä. Säännöllisesti on käytävä, se on luvan ehto. Lääkäri on kiusallinen tapaus, Odile on kertonut. Mies kopeloi ja kyselee enemmän kuin on tarpeen. "Koot ja ihonvärit eivät kuulu hänelle", Odile oli tuhahtanut.

Odile usein uskoutuu minulle, kun jälkeenpäin jäämme hetkeksi lepäilemään. Hän on kertonut saavansa kutsuja taideakatemiaan, Rue Bonapartelle. Odile tuntee taitelijoita ja on monelle mieleen sekä tyypiltään että mielenlaadultaan. Poseerauksen jälkeen häntä voi vanhaan tapaan naida. Piirustusluokassakin hän herättää värinöitä au naturel. Ja varsinkin, jos jättää silkkisukat jalkaan. Sinähän olet kuin Kiki, hänelle oli sanottu.

Sen uskon. Odilella on pienet, pontevat rinnat, korkea, jyrkästi alaspäin kaartuva vatsa ja sen alla tuuheakarvainen tupsu. Osaavasti Odile antaa sen pilkahtaa, kun hän vaihtaa jalkaansa polvelta toiselle.

Olin riisuutunut ja peseytynyt lavuaarin ääressä. Pöydällä sängyn vieressä on kulhossa kondomeja. Ne ovat satunnaisia vierailijoita ja taiteilijoita varten, sillä "heihin ei voi luottaa", kuten Odile sanoo. Vakiintuneet asiakkaat ovat eri asia, ja siinäkin suhteessa Odile on tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä.

"Onhan sinulla pessaari", kysyn, kun kuivaan itseni. "On", Odile vastaa lauhkeasti.

"Sitten tahtoisin paljaalla", sanon, ja pala nousee kurkkuuni. Elin vaappuen siirryn Odilen tarkastettavaksi. Hän tekisi ratkaisun.

"Jaaha", hän sanoo ja venyttää sormillaan esinahkaa, tutkii ja kääntelee. "Oletkos ollut kiltti tämän kanssa?"

"Sinä olet minun ainoani", vastaan totuudenmukaisesti, ja Odile katsoo minuun suurilla silmillään. "Voi sinua", hän huokaisee.

Muistan hyvin, kuinka kiukkuisesti hän silmäili minua ensimmäisellä kerralla. Pojankollit tulevat joskus kokeilemaan äitiensä ikäisiä, hän kertoi minulle jälkeenpäin. Minä sanoin olevani häneen oikeasti ihastunut. Arvostan hänen ymmärtävää, kypsää asennettaan elämään. Vakuutteluni ovat vähitellen sulattaneet Odilen.

"Voi teitä tuhmia lyseolaisia", Odile sanoo hellästi. Hän on noussut seisomaan ja tarttuu ristiotteella alushameensa helmaan, pysähtyy ja katsoo minuun ilkikurisesti. "Joko näytän sinulle tisuni?"

"Näytä", sanon, ja Odile riisuutuu. Hän on ylpeä rinnoistaan, tykkää, kun niitä katsellaan. Ne ovat säilyttäneet kimmoisuutensa ja sojottivat näpsäkästi toinen oikealle, toinen vasemmalle kurkistaen. Katsoa niitä saa, ei koskea. Odile on näyttänyt minulle, kuinka hän jumppaa niitä päivittäin.

Häpyä saa kosketella. Se on kähärä, reilusti halki, ja minulla seisoo jo täyttä päätä.

Mutta ensin suoritetaan maksu. Odile antaa vakioasiakkailleen ilman kumia, mutta se on kalliimpaa. Riskin minä siinä otan, mutta en voi vastustaa houkutusta. On huumaavaa omistaa siemenellä kokenut, paljon nussittu nainen.

Odile sujautti setelit käsilaukkuunsa, ojentautui vuoteelle ja levitti ujostelematta reitensä. Minulla oli nyt oikeus häneen, ja se tuntuu vieläkin uskomattomalta. Unelma auliista, vanhemmasta naisesta, joka tarjoaa nautittavaksi lemmenrakonsa, oli ulottuvillani. Hivutin käteni kuvuksi hänen pesälleen. Kuinka moni mies sitä onkaan himoissaan hypistellyt.

"Tule vaan", Odile sanoo suutaan muikistaen, ja kierähdän hänen jalkojensa väliin. Hän on tarttunut minuun ja ohjaa vatsansa alle. Toisen käden sormet raottavat tottuneesti häpyä.

Saman tien olen sisällä liukkaassa tupessa ja työntelen muutaman kerran saadakseni tuntuman. Nainen lotisee kuin haaremiorja, ja arvaan mistä se johtuu.

"Tuliko Meissonier paljaaltaan", ähkäisen, ja Odile avaa silmänsä. "Ai Edouardko", hän kysyy.

"Niin", virnistän, vaikka en miehen etunimeä tiedäkään. "Se timpuri?"

"Tuli", Odile sanoo ja katsoo minua hellästi. "Häiritseekö se sinua?"

"Ei häiritse", sanon ja nytkäytän muutaman kerran miehekkäästi koko mitalla. "Päinvastoin."

Siellä oli puusepän tuoretta lemmenlientä, ruiskautettu hekuman huipulla. "Onko timpermannilla suurikin sukuhöylä", kysyn, ja Odile hymyilee hampaat välkähtäen. "Ei semmoisia kerrota", hän sanoo salaperäisesti. "Mutta lastua tulee paljon."

Yhtä ja toista Odile on minulle kertonut, jopa oikean nimensä, tosin vain etunimensä. Sitä en saa kuitenkaan käyttää. Hän on Odile, ja minulle se riittää. Syleilen naisen vankkaa vartaloa ja hänkin vastaa, puristelee kaluani elimellään. Hän on lihaksikas sieltäkin, treenautunut.

Odilen kädet ovat karheat, sillä hän käy myös pesemässä pyykkiä. Mutta tunneli on pehmoinen ja imevä. Kuinka se voikin olla niin hyvä.

Käytävältä kuuluu ääniä ja ovi kolahtaa. Viereiseen huoneeseen on tultu, ja se tuntuu minusta kotoisalta. Kohta sieltä alkaa erottua ääniä, samoja kuin täältä sinne. Vaimeina ne kuuluvat seinän läpi, ja tunnistan, että siellä on Gianna.

Kuinkahan häijysti timpuri Odilea äsken käytti, ajattelen. Onko rakastunut niin kuin minä. Olen kuppilassa kuullut miesten kehuskelevan, vertailevan "tyttöjä", ja se on minusta falskia. Tosimies ei niistä puhu.

"Seisooko minulla hyvin", kysyn ylpeänä Odilelta, ja Odile vastaa, että seisoo. "Vaikkei minulla paksu olekaan", jatkan, ja Odile katsoo minua silmiin. Siitä katseesta pidän. "Sinulla on oikein komea, pysty kikkeli", Odile sanoo ja kohottaa jalkojaan ylemmäs.

"Älä vielä nosta tai minulta tulee", varoitan. Olemme hetken hiljaa ja kuuntelemme ääniä toisesta huoneesta. Gianna on maalaistyttö etelästä, näyttelee viatonta. Hänen kikatuksensa kuuluu selvästi.

Mutta voi myös nähdä, Odile on paljastanut ja vannottanut visusti pitämään sen omana tietonani. Verhojen kätköissä takaseinässä on sängyn päässä reikiä. Madame tarvitsee niitä voidakseen pitää tilannetta silmällä, Odile on kertonut. Kokki käy tietysti tiiraamassa, hän lisäsi, mutta joskus sinne opastetaan myös asiakkaita. Eräät taiteilijaystävät akatemiasta ovat käyneet ja pulittaneet inspiraatiosta ison pinon frangeja, Odile jatkoi. Mutta koska hän saa osansa, hän ei ole moksiskaan.

Kerran oli japanilaisia turisteja, Odile kuiskii korvaani kuin salaliittolainen. "Minä olin yhden mahdottoman tiilenkantajan kanssa ja panin parastani", hän kertoo. "Sain tuplasti tippiä."

Onko meitä tirkistelty, kysyn, ja Odile vastaa, että ei hänen tietääkseen. "Mutta jos olisimme arvanneet sinun poikuutesi ensimmäisellä kerralla", Odile naurahtaa, "näytäntö olisi ollut loppuunmyyty."

Natina viereisestä huoneesta kertoi, että siellä oli päästy asiaan. Se innosti minuakin. Odile oli märkä edellisestä siemennöksestä, ja tuntui, että hänkin nautti. Joskus on sellaisia päiviä, hän kerran tunnusti, että tekee miestä mieli.

Oliko tänään sellainen päivä?

Nostin Odilen jalat pystyyn, ja alttiisti hän antoi minun taivuttaa itsensä kaksin kerroin. Pulleiden reisien välissä törrötti litisevä vako, jossa niljainen kaluni vilkkui. Naisin karvoihin, niin kuin alakerran miehet sanovat vapaasta panosta.

Odilen tissit tutisivat, kun nussin kaikin voimin tappuratukkoon. Ei minulla paksu ole, mutta jäntevä, ja parhaimmillaan. Olin lemmen temppelissä, ja siellä saa vapaasti veisata. Ilosanoma kiiri kimeänä naapurihuoneesta, ja niin annoin minäkin kiiman purkautua. Se tuli hillittöminä kouraisuina palleista ja huutona keuhkojen pohjasta. Odile oli takertunut minuun lujilla kourillaan kuin hukkuva. Silmät kiinni, hampaat paljastettuina hän nytkytti itseään. Niin halukkaasti hän ei ollut minulle vielä antautunut.

Tunnusti Odile sen itsekin.

"Oho", häneltä pääsi, kun olimme toipuneet. Hän sanoi tarvitsevansa tupakan, nousi, avasi ikkunan ja puhalteli mietteliäänä savuja ulos. Ikkuna oli pieni, korkealla ja Odile nojasi siihen kyynärpäillään. Hän oli edelleenkin paljas kuin mato.

"Näytä", minä pyysin, ja Odile kysyi, mitä?

"Herkkusi", minä sanoin.

Odile näytti. Hän nosti jalkansa lämpöpatterille ja keikisti pyrstöään. Tummat, mutruisat häpyhuulet raottuivat ja paljastivat limaisen parittelureiän. Se oli minulle liikaa. Nousin sängystä, asetuin Odilen pakaroita vasten ja sovittauduin sisään. Hiuskiehkuransa takaa, savuke sormissaan hän vilkaisi minuun huvittuneena.

Please rate this story
The author would appreciate your feedback.
  • COMMENTS
Anonymous
Our Comments Policy is available in the Lit FAQ
Post as:
Anonymous
Share this Story

Similar Stories

Estonian Sauna Adventure Jack finds fun in Tallinn.in Erotic Couplings
Yksissä talkoissa 1(2) Shy wife, a bricklayer, and passion. (Finnish)in Loving Wives
Izumi & George: Päivi & Matias We help a Finnish couple seeking consensual cuckolding.in Fetish
Sentään Sukulaiskansaa Friendship society is more than hobby for wife. (Finnish)in Loving Wives
Claire, ou les intentions troubles Premier amour avec la vendeuse de fruits et légumes.in Erotic Couplings
More Stories